sunnuntai, 24. tammikuu 2010

Neidille poncho

Ihailin erään nettiputiikin fleecestä tehtyjä vaatteita ja hetken jo harkitsin ostoa. Sitten iski inspis ja jopa muistin jemmanneeni halpoja fleecehuopia viime vuonna neidin kaappiin! Kun kaupasta vielä löytyi edullisesti Novitan Teddy-lankaa, alkoi idea surrata päässä.. Helppo, yksinkertainen, mutta mielestäni kaunis keijukaisponcho tyttärelle, jossa on tosin vielä kasvun varaa..

Reunat on siis virkattu Teddy-langasta ja kaavat oli omasta päästä.

Niin ja mikä hienointa, poncho on siis kaksipuoleinen, toisella puolella tämä herkkä rosa, toinen on tuo aniliininpunainen.

Ja vielä hiipasta kuva.

 

Nyt kun vielä saan pipon ja kaulahuivin kera lapasten neidille -ehkä vielä säärystimetkin.. Ja kun pakkanen lauhtuisi, niin päästään ulos kokeilemaan

maanantai, 4. tammikuu 2010

Vuosi 2010

-niin se alkoi, pakkasen merkeissä.

Uusi vuosi on tuonut jo paljon ihania asioita tullessaan: Esikoiselle naapuriin kaverin, tiedon, että minusta tulee tänä vuonna täti, neiti on päättänyt lopettaa yövaippailunkin. Kaiken lisäksi pitkä loma on mahdollistanut ihan todellisen levon, jos se lapsiperheessä on mahdollista. Olen valvonut myöhään ja nauttinut talviyön hiljaisuudesta ihan itsekseni, ja aamusella olen viipynyt sängyssä, kun muksut ovat avanneet television lastenohjelmia katsoakseen (luojan kiitos aamulastenohjelmista!)

Loppiaisen jälkeen palaan taas töihin, opettamaan suuria kuudesluokkalaisia. Ihana luokkani, varmasti koko työurani ihanin! Ei niitä nyt ikävä ole, mutta ei töihin paluu ole myöskään mörkönä nurkassa mörissyt.

Uuteen vuoteen ei sisältynyt lupauksia, mutta sen sijaan pieniä hiljaisia toiveita.

Toivon, että tänä vuonna perheestämme tulee ehjempi ja terveempi.

Toivon, että opin pitämään myös itsestäni huolta, huolehtisin lenkkeilyt ja terveellisen ruokavalion ja omaa aikaa itselleni.

Toivon, että poikani ensimmäinen kouluvuosi alkaisi hyvin, että pieni ekaluokkalainen saisi aloittaa puhtaalta pöydältä ihanan opettajan kanssa, ilman päiväkodin tuomaa painolastia pahana poikana olemisesta.

Toivon, että pieni tyttäreni ei kadota omaa valloittavaa tuittupäisyyttään, vaan kuohuu turvallisesti koko vuoden, palaten sitten lauhduttuaan kädet ojossa halaamaan äitiään.

Toivon, että olemme turvassa. Ihan kaikella tapaa. Ei onnettomuuksia, sairauksia, suruja, ei mitään ylitsepääsemätöntä..

sunnuntai, 13. joulukuu 2009

Jouluisilla markkinoilla

Kerrankin oli Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla jouluiset puitteet! Tässä muutama kuva..

 

Mukavaa menoa oli, ihanan tunnelmallista. Tosin, ne tavarat joita lähdin hakemaan, jäivät saamati, mutta ehkä jostain muualta :) 

lauantai, 12. joulukuu 2009

Let it snow, let it snow, let it snow...

Lumi on kuorruttanut kotimaiseman suloiseen kirkkauteensa. Kaikki on valkoista ja puhdasta. Myös meidän takapihan on lumi valloittanut armollisesti ja peittänyt alleen rakennusrojut, lasten muoviset hiekkalelut ja muutamat poiskärräämättömät lehtikasat.

perjantai, 11. joulukuu 2009

Joulua menninkäisillä..

Olen ihan totaalisesti ignorannut tämän blogin väsyn takia. Harmittaa...

Kotona ollaan, kaikki neljö. Kukaan ei ole ottanut lähtöpasseja, mutta edelleen kaikki voivat melkosen.. noh, jos ei huononlaisesti niin väsyneesti. Pientä toivoa on alkanut löytyä sen suunnassa että ukko on oppinut jonkin verran ilmaisemaan itseään verbaalisesti ainaisen mököttämisen ja ilkeilyn sijaan.

Mutta, laitetaans kuvia, koska ne kertoo kuulemma enemmän kuin tuhannetkaan sanat.

Touhua ja tohinaa, joulunodotusta niin ihanaa on väsymyksestä, sairauksista ja erimielisyyksistä huolimatta vietetty

Ainut harmitus, jota en kotona voi tuoda julki, on se että jo toista vuotta täällä joulua viettäessämme meillä ei edelleenkään ole saunaa saati suihkutiloja  Mutta ei tuosta auta mainita mitään, ukko pian hermostuu. Ulkotyöt kun ovat pitäneet kiireisenä aina näihin päiviin asti, ja vieläkin olisi siellä hommia..