Että pistää vihaksi! Siskoni on yhdeksännellä luokalla ja yhdeksän vuotta hän on kärsinyt koulukiusaamisesta. Sen enempää historiaa raottamatta nyt viimeisenä peruskouluvuotena on koulukiusaamiseen tullut vielä kotirauhan rikkominen lisäilmiöksi. Viime yönä on viimeisin eli kolmas isku tapahtunut ja poliisit ovat saaneet kiinni kaksi ihmistä, mutta luvanneet heille ettei vanhemmille ilmoiteta!?! Siskoni on masentunut ja saikin hoitoa hetken, mutta oikeaa tukea ei löytynyt, joten nyt mennään kotona kuten kyetään. Koska tilannetta ei koulussa saada korjattua tuskin masennuskaan helpottaa ennen kevättä.

Siskoani kiusataan jo yhdeksättä vuotta ja miksi? Sitä en tiedä. Siskoni on pyöreähkö kuten minäkin aikoinani (6 vuotta kiusattuna olemista minulla takana, siinä osasyy miksi valmistuin luokanopettajaksi.) ja hän on älykäs ikäisekseen, herkkä, mutta hyvällä itsetunnolla (ihme kyllä) varustettu nuori nainen. Hän ei nöyristele eikä mene hölmöilyihin mukaan. Hän uskoo Jeesukseen -ja tämä on se, johon suurin pilkka ja iva, (voisin puhua jopa vainosta)  kohdistetaan, kuten kotirauhan rikkomisessa, pystytetään ylösalaisin olevia ristejä pihatiellemme, piirrellään kirkkoveneitä ja 666-numerosarjoja jokapaikkaan, virtsataan ja rikotaan omaisuutta.

Eivätkö näitten idioottien (minulta on turha enää odottaa rakentavaa keskustelua tältä saralta, olen niellyt tätä jo liian kauan) vanhemmat tiedä vai välitä? Jos lauantaiyönä yhdeksäsluokkalainen voi kahden aikaan yöllä olla paukuttamassa pikkukylässä kiusattunsa ulko-ovea yhdessä muiden kiusaajien kanssa, PITÄISI vanhemmilla olla jotain aavistuksia, varmasti...

En enää tiedä miten auttaa ja korjata tätä tilannetta, koulu ei kykene kiusaamista lopettamaan, poliisi ei ota vanhempiin yhteyttä. Aitan takana olisi ehkä vielä tilaa...