Hermo menee. Viime yönä ei sitten meinannut tulla unikaan kun silmien alla tuikki. Ihana valoshow silmien edessä. Ei se uni tullut senkään takia, että tuli ukon kanssa riideltyä. Hän kun tiesi pahan oloni jo ennen töihin menoa saati sitten töistä tultuaan, mutta mitenkään ei asiaa huomioinut, eikä myös minua. Tämä on pidemmän aikaa vaivannut minua ja eilen tuli taas mitta täyteen. Lopulta totesin miehelleni että odotan hänen pitävän huolta minusta, ja jos hän ei sitä tee, etsin jonkun muun. Rankkaa tekstiä, mutta olen mennyt naimisiin siksi että huolehdin ja välitän toisesta, ja mielestäni on oikeutettua odottaa näitä myös toiselta. Kommenttia en saanut asiaani, en minkäänlaista. Se sivuutettiin jälleen kerran. Tuntuu siltä, että ukko tahtoisi eroon minusta, muttei tahdo olla "pahis" vaan odottaa välinpitämättömänä milloin minulla tulee mitta täyteen. Tai no, on meillä hyvätkin hetkemme. Niitä vain on liian vähän, ja ne ovat laadultaan enemmän ystävien hyviä hetkiä kuin pariskunnan... Kassellaan kassellaan.