Nostalgiaa, haikeutta, kylmiä väreitä... Vuosi sitten oli tukalat paikat synnärillä. Ja ukko oli kotona kuumeessa, samoin kuin esikko. Hienosti  siitäkin karikkoisesta alusta kyllä selvittiin. Vaikka hulluahan se oli, ensimmäiseksi synnäriltä tullessani piti vähän siivoilla ja lähteä ruokakauppaan :/

Tänään ukko oli kuin myrkyn niellyt. Ei yhtään kaunista sanaa, ei katsonut päinkään kuin pakosta (jos jotain hälle sanoin tai hältä kysyin) ja sitten irvisti. Lahjojakaan en vissiin olisi neidille saanut ostaa, kun niitten avaamisen aikana poistui paikalta. Toisella on ekat synttärit ikinä ja isä käyttäytyy noin. Kakkua kyllä söi. Kaiken muun tein minä, mikä nyt sinällään ei haittaa, mutta tuo asenne. ARRRGH! Onneksi lähti töihin. Lapset olivat vaan ihan haavi auki kun ei isä mitään sanonut, painui vaan raksahaalarit päällä pihalle ja kaasutti autolla pois. Isommalle sanoin että isiä niin harmittaa kun ei voi viettää meidän kanssa juhlaa täällä. Niimpä kai, meni kyllä pojalle läpi. Tai sitten se esittää että meni, ettei äidille tulisi enempää paha mieli... :( No, pitää yksin yrittää järkätä niin kivat synttärit kuin vaan pystyy. Lähdemmä leikkipuistoon...