Aivan tajuton olo. Päätä särkee, niskat on jäykät ja silmät ei kestäisi mitään valoa. Ukko on iltavuorossa ja soittelinkin hälle olostani. Käski jättää puhelinta niin että poika ylettää soittamaan sillä hänelle tarvittaessa. Perheessämme kun aivoinfarkti on semmoinen pienenmoinen mörkö. Onneksi tuo esikoinen on jo noinkin iso. Jos talossa olisin yksin kahden taaperon kanssa, voisi oikeasti hirvittää. No, pari tuntia ja sitten lapset on jo nukumassa...