Voe mahoton sitä intoa ja iloa. Riemusta hihkuen otti ensiaskeleet kohti veikkaa, joka tiirasi lastenohjelmia televisiosta. Veikka katseli touhua ymmyrkäisenä ja melkein näin hänen sinkoilevat ajatuksensa: "Nyt se on menoa, en pääse enää karkuun tuota tuholaista." Mutat kyllä se pian iloksi muuttui. Nyt pitäisi vaan saada otettua videota ja kuvia tuosta ihanasta hapuiluvaiheesta (kun koko kroppa on jännittynyt, ja kädet koukussa ja nyrkissä pään molemmin puolin, ilme ihanan keskittynyt), se kun kestää vain hetkisen.