Tämä päivä on ollut ihan kamala. Olen niin voimaton ja väsynyt tämän kaiken paskan keskellä. Mikään ei muutu, vaikka kuinka kerron että pahalta tuntuu toisen käytös. Se pahentaa oloani vielä entisestään. Kirjoitin itselleni kirjeen, ajatus on, että otan sen mukaan perheneuvolaan seuraavalle käynnille. Kirjeestä tuli ihan sekava. Hirvittää mennä semmosen kanssa viranomaisten luokse, mitäköhän ne minustakin ajattelevat! Mutta se kuvastaa oloani. En pysty erittelemään selkeästi pahaa oloani. En kykene kertomaan, mikä on pahin loukkaus tänään. Kaikki on vain sekavaa puuroa, tai olo on kuin olisi jatkuva migreeni päällä -toinen tuikkasee koko ajan silmiin niin että sattuu, mutta tarkalleen et voi selvittää mikä se oli ja mitä se sinulle teki.

Seuraava aika on ensi vuonna. Saa nähdä, menemmekö sinne yhdessä. Saa nähdä, otanko kirjeen mukaan. Nyt se on teipattuna työkalenteriin sen seuraavan käyntiajankohdan päivälle..

Niin, ja lisäämpä vielä, että aikoinani päätin, että kun neiti on kaksi vuotta, tämä loppuu tavalla tai toisella. Nyt ahdistaa, kun on alle kolme kuukautta aikaa selvittää asia loppuun, hyvällä tai pahalla.