Pihaa on tullut pohdittua entistä enemmän. Terassia, patiota, nurmikkoa, leikkimökkiä, autotallia, perennoita, puita, köynnöksiä, vesiaihetta, nytalkaahuimata, huh!

Ketuttaa vaan että yksin näitä teen. Suunnittelen paperille, pyörittelen ajatuksia päässäni, innostun. Näytän ukolle - lannistun. EI. yksi sana. Tuhoaa koko pitkään kasvatetun idean.

"Nurmikon muoto olis näin mukavasti rajattu, katsoppas! Helppohoitoinen ja joku kiva juju hommassa". "EI."

"Patiota voisi paisuttaa pikkasen tähän suuntaan ja sitten ootella rauhassa että kasvillisuus kasvaa. Voisi joskus harkita siihen ammetta.. Sitten kun ei tarvi enää panikoida että muksut hukkuu. Huomioitaisiin se tuossa pation rakentamisessa silleen että sinne alle tehtäisiin ammeelle upotuksineen jonkinmoinen betonivalu-" EI!

"Leikkimökki ei varmaan olisi kovin monen päivän homma ensi kesänä, jos siitä saisi leikittävän.. Minä voisin tehdä niin paljon kuin vain osaan. Jos vähän auttaisit, katso kun nuo lapset on niin vähän aikaa pieniä-" EI.

Suunnittele tässä sitten.. Taidan tilata pihasuunnitelijan, jolta tilaan muutaman mielipiteen: leikkimökki tänä kesänä, patioon ammevaraus ja nurmikkoalueeseen joku jippo  Hintaa omien ideoiden toteutumiselle tosin tulee muutamia satoja ylimäääräistä, mutta: Miehellä on tahtonsa ja naisella keinonsa.