-niin se alkoi, pakkasen merkeissä.

Uusi vuosi on tuonut jo paljon ihania asioita tullessaan: Esikoiselle naapuriin kaverin, tiedon, että minusta tulee tänä vuonna täti, neiti on päättänyt lopettaa yövaippailunkin. Kaiken lisäksi pitkä loma on mahdollistanut ihan todellisen levon, jos se lapsiperheessä on mahdollista. Olen valvonut myöhään ja nauttinut talviyön hiljaisuudesta ihan itsekseni, ja aamusella olen viipynyt sängyssä, kun muksut ovat avanneet television lastenohjelmia katsoakseen (luojan kiitos aamulastenohjelmista!)

Loppiaisen jälkeen palaan taas töihin, opettamaan suuria kuudesluokkalaisia. Ihana luokkani, varmasti koko työurani ihanin! Ei niitä nyt ikävä ole, mutta ei töihin paluu ole myöskään mörkönä nurkassa mörissyt.

Uuteen vuoteen ei sisältynyt lupauksia, mutta sen sijaan pieniä hiljaisia toiveita.

Toivon, että tänä vuonna perheestämme tulee ehjempi ja terveempi.

Toivon, että opin pitämään myös itsestäni huolta, huolehtisin lenkkeilyt ja terveellisen ruokavalion ja omaa aikaa itselleni.

Toivon, että poikani ensimmäinen kouluvuosi alkaisi hyvin, että pieni ekaluokkalainen saisi aloittaa puhtaalta pöydältä ihanan opettajan kanssa, ilman päiväkodin tuomaa painolastia pahana poikana olemisesta.

Toivon, että pieni tyttäreni ei kadota omaa valloittavaa tuittupäisyyttään, vaan kuohuu turvallisesti koko vuoden, palaten sitten lauhduttuaan kädet ojossa halaamaan äitiään.

Toivon, että olemme turvassa. Ihan kaikella tapaa. Ei onnettomuuksia, sairauksia, suruja, ei mitään ylitsepääsemätöntä..